Päädyin The God of Small Thingsin (Joutavuuksien jumala) loppuun kovin yllättäen. Ei tarinallisesti, vaan siksi, että aluksi Arundhati Royn englannin kieli tuntui edellä mainitussa merkinnässä ilmoitetusti kurvikkaalta. Mutta kirjan tarina tempaa mukaansa kuin vuolas virta (Really Deep) ja englantia lukee pehmeästi virittäydyttyään kielelle oikealle aaltopituudelle. Intialaisuuteen tuntemattomine kulttuuripiirteineenkin sopeutuu viimein, eivätkä malayaminkieliset (?) katkelmat taita niskoja, intianenglantiin ymmärtyy. Iljettävä porketmunny.
Kuten ennakkokehujat olivat todenneet, kirja oli kovin vaikuttava. Syventyvästä tragediastaan huolimatta saa välillä lukijan hymyilemään. Kommarit ja paariat, Miesten Tarpeet omaavat, lihavat Oxfordinmarxilaiset. Hieno henkilögalleria yleensäkin ottaen koko kirjassa, jokainen tuntuu olevan omalla tavallaan rikki (ja siten kovin inhimillinen). Ja kaiken yllä lepää raskaana kastijärjestelmän vastenmielinen erottelu - Touchables ja Untouchables - ja muut yhteiskunnan universaalit ongelmat vaimonhakkaajineen ja muineen. Joiden kasvualustalla pienistä asioista, hetkellisistä tapahtumista, paisuu merkittäviä asioita. Kuin eturuumiistaan erityisen karvaisen koin siipien iskuista.
Kulttuurimyöhäisiltaa voisi nyt jatkaa joko katsomalla elokuvan tai kuuntelemalla radiota, on liian varhaista mennä nukkumaan. Toisaalta taas The God of Small Things jotenkin kehoittaa (sattuneesta syystä) lukemaan Joseph Conradin Heart of Darknessin.
Kuten ennakkokehujat olivat todenneet, kirja oli kovin vaikuttava. Syventyvästä tragediastaan huolimatta saa välillä lukijan hymyilemään. Kommarit ja paariat, Miesten Tarpeet omaavat, lihavat Oxfordinmarxilaiset. Hieno henkilögalleria yleensäkin ottaen koko kirjassa, jokainen tuntuu olevan omalla tavallaan rikki (ja siten kovin inhimillinen). Ja kaiken yllä lepää raskaana kastijärjestelmän vastenmielinen erottelu - Touchables ja Untouchables - ja muut yhteiskunnan universaalit ongelmat vaimonhakkaajineen ja muineen. Joiden kasvualustalla pienistä asioista, hetkellisistä tapahtumista, paisuu merkittäviä asioita. Kuin eturuumiistaan erityisen karvaisen koin siipien iskuista.
Kulttuurimyöhäisiltaa voisi nyt jatkaa joko katsomalla elokuvan tai kuuntelemalla radiota, on liian varhaista mennä nukkumaan. Toisaalta taas The God of Small Things jotenkin kehoittaa (sattuneesta syystä) lukemaan Joseph Conradin Heart of Darknessin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti