Masentava ilma - taivaalta sataa kaurapuuroa, mutta onneksi kotimatkalla edessäni kävellyt tyyppi piristi laulelemalla itsekseen räntään. TYYn vuosijuhlat olivat puitteiltaan ja tunnelmaltaan todella prameat, mutta kaiken toimeliaisuuden rankka juhlailu imee lihaksista. Tekisi mieli lukea kaunokirjallisuutta, mutta ei ole mitään käsillä - vain gradukirjoja epäselvissä pinoissa. Tuloksellista sekin.
Kansakuntaa kohdanneesta tragediasta (noin kansallisia tragedioita tutkivana) voisi tietenkin kirjoittaa, mutta aihe tuntuu loppuun ammennetulta jo siksi, että kaikki lehdet aina valtakunnan isoista tabloidiläpysköihin tuuttaavat aiheesta sivukaupalla materiaalia joka jumalan numerossa - tuntuisi lähes vastenmieliseltä palata enää siihen näin myöhään. Luen muutenkin liikaa lehtiä, yliannostusrajat lähestyvät vääjäämättä. Tarmokkaampi palautuminen vuoteen 2001 varmaan helpottaisi.
Eniten kadehdin vapaita kirjailijoita. Ja ehkä vähän myös kirjallisuuskriitikoita.
Kansakuntaa kohdanneesta tragediasta (noin kansallisia tragedioita tutkivana) voisi tietenkin kirjoittaa, mutta aihe tuntuu loppuun ammennetulta jo siksi, että kaikki lehdet aina valtakunnan isoista tabloidiläpysköihin tuuttaavat aiheesta sivukaupalla materiaalia joka jumalan numerossa - tuntuisi lähes vastenmieliseltä palata enää siihen näin myöhään. Luen muutenkin liikaa lehtiä, yliannostusrajat lähestyvät vääjäämättä. Tarmokkaampi palautuminen vuoteen 2001 varmaan helpottaisi.
Eniten kadehdin vapaita kirjailijoita. Ja ehkä vähän myös kirjallisuuskriitikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti