keskiviikko 5. joulukuuta 2007

.:Dummes Vieh aus der Polakei:.

Eilen hallitusvaalituloksia odotellessani tuopin ääressä kantapaikassa lukaisin Henryk Sienkiewiczin Bartek Sankarin. Nobel-palkitun puolalaiskirjailijan lyhyt kertomus puolalaisesta talonpojasta, joka heitetään sotaan ranskalaisia vastaan Bismarckin Preussin riveissä osoittautui hyvin samankaltaiseksi kuin kotimainen tarina Sven Dufvasta. Kummatkin tyhmänpuoleisia, mutta venyvät sotakentillä huikeaan saavutukseen. Bartekin tapauksessa useaan sellaiseen, ja päin vastoin kuin Sven, polakki selviää hengissä - joskin kotona käytännöllisen vaimon (joka on Bartekin tilan - maapalsta, pari lehmää, tölli ja kimo hevonen - talouden aivot) toimista huolimatta ajautuu vaikeuksiin. Lopulta kaikki on saksalaisten vika, pitäväthän he puolalaisia lapsipuolen asemassa Posenin maaseudulla. Sienkiewiczin tarkoitus taitaa olla sanoa, että kansan pitäisi vetää samaa köyttä, eikä luottaa "miehittäjiin".

Lyhyen läpyskän muita mielenkiintoisia teemoja ovat sodan kauheudet - oikeastaan ennen kaikkea se, kuinka ryöstäminen ja raiskaaminen muuttaa Bartekia, lempeä tyhmyri muuttuu enemmän tai vähemmän väkivaltaiseksi. Sotakentillä tienattu kunnioitus ei päde enää kotona ja mitaleistaan huolimatta Bartekin vähäinen sosiaalinen asema kotona ei ole muuttunut mihinkään.

Tarina on alun perin julkaistu suomennettuna 1889, ja kustantamossa on tehty viisas päätös olla kääntämättä uudestaan. Tämä nykykielistämisen välttäminen jättää Sienkiewiczin tekstin mukavasti arkaaiseen kieliasuun. Onnistunut ratkaisu, kaikin puolin.

Ja nyt loppuikin sitten kaunokirjallisuusvarastoni. Täytynee käydä hakemassa tänään lisää, jottei putki katkea.

Ei kommentteja: