"Pikku kronooppi etsi ulko-oven avainta yöpöydältä, yöpöytää makuuhuoneesta, makuuhuonetta talosta, taloa kadun varrelta. Ja siihen kronooppi pysähtyi, sillä kadulle päästäkseen se tarvitsi avaimen."
Julio Cortázarin Tarinoita kronoopeista ja faameista osoittautuikin perin erinomaiseksi — etenkin neliosaisen teoksen ensimmäinen ja viimeinen osa.
Ensimmäinen, nimeltään Ohjekirja antaa Cortázarin huumorintajulla neuvoja ihmisille arjen askareisiin —miten lauletaan, miten vedetään kello, miten noustaan portaita. Ohjeita kolmen kuuluisan maalauksen ymmärtämiseksi on suorastaan taidehistoriaa kohden tökittyä ivaa. Surrealistisia pieniä pätkiä, jotka kuitenkin säilyttävät sen kosketuksen "todellisuuteen" (Taas ilmestyy tuo kirottu...), että säilyvät silti oudon johdonmukaisina. Jotkut etsisivät kai tulkintojakin, ja kai niitä pinnan alla kuplii.
Cortázarin "fantastisen" puolen muodostavat kronoopit, toiviot ja faamit, nuo mystiset, mutta jostain syystä perin inhimilliset otukset. Tarkemmin ajatellen voisi väittää, että niissä ei ole mitään myyttistä, ainoastaan inhimillistä. Mitä nyt kronoopit kuvataan vihreiksi, piikikkäiksi, kosteiksi otuksiksi.
Ja lopuksi pitkähkö tarina sitaattina, ihan vain täytteeksi:
Julio Cortázarin Tarinoita kronoopeista ja faameista osoittautuikin perin erinomaiseksi — etenkin neliosaisen teoksen ensimmäinen ja viimeinen osa.
Ensimmäinen, nimeltään Ohjekirja antaa Cortázarin huumorintajulla neuvoja ihmisille arjen askareisiin —miten lauletaan, miten vedetään kello, miten noustaan portaita. Ohjeita kolmen kuuluisan maalauksen ymmärtämiseksi on suorastaan taidehistoriaa kohden tökittyä ivaa. Surrealistisia pieniä pätkiä, jotka kuitenkin säilyttävät sen kosketuksen "todellisuuteen" (Taas ilmestyy tuo kirottu...), että säilyvät silti oudon johdonmukaisina. Jotkut etsisivät kai tulkintojakin, ja kai niitä pinnan alla kuplii.
Cortázarin "fantastisen" puolen muodostavat kronoopit, toiviot ja faamit, nuo mystiset, mutta jostain syystä perin inhimilliset otukset. Tarkemmin ajatellen voisi väittää, että niissä ei ole mitään myyttistä, ainoastaan inhimillistä. Mitä nyt kronoopit kuvataan vihreiksi, piikikkäiksi, kosteiksi otuksiksi.
Ja lopuksi pitkähkö tarina sitaattina, ihan vain täytteeksi:
JULKISTEN PALVELUIDEN HUONOJA PUOLIA
Tästä näkee miten käy jos luottaa kronooppeihin. Heti kun kronooppi oli nimitetty radioliikenneosaston kansliapäälliköksi, se soitti San Martínin kadun kääntäjille ja käännätti heillä kaikki tekstit, ilmoitukset ja laulut romaniaksi, joka ei Argentiinassa ole kovin tavallinen kieli.
Kahdeksalta aamulla faamit availivat vastaanottimiaan halukkaina kuuntelemaan tiedotuksia samoin kuin Geniol- ja Kokin Ruokaöljy -mainoksia, joista viimemainittu on kaikkien mainosten ykkönen.
Ja niin ne kuuntelivatkin, mutta romaniaksi, eivätkä siksi ymmärtäneet muuta kuin tuotemerkit. Syvästi ällistyneet faamit ravistelivat vastaanottimiaan, mutta kaikki jatkui romaniaksi, jopa Tänä yönä onni suosii juopuvaa -tango, ja radioliikenneosaston puhelimessa työskentelevä neitokainen vastasi äänekkäisiin valituksiin romaniaksi, mikä osaltaan edisti helvetillistä sekasortoa.
Kun Korkein Hallitus sai kuulla tästä, se määräsi ammuttavaksi kronoopin, joka tällä tavoin tahrasi isänmaan perinteitä. Valitettavasti teloituskomppania muodostui asevelvollisuuttaan suorittavista kronooppialokkaista, jotka entisen kansliapäällikön sijaan tähtäsivät Plaza de Mayolle kokoontuneeseen väkijoukkoon, ja tarkasti tähtäsivätkin, sillä kuusi merivoimien upseeria ja yksi apteekkari saivat surmansa. Paikalle tuli faamikomppania, kronooppi teloitettiin asianmukaisesti, ja sen tilalle nimitettiin huomattava suuruus, joka oli kirjoittanut lukuisia kansanlauluja ja harmaata ainetta käsittelevän esseen. Tämä faami palautti radioliikenteeseen kansakunnan oman kielen, mutta faamit olivat menettäneet luottamuksensa radioon, eivätkä juuri availleet vastaanottimiansa. Faamit olivat luonnostaan pessimistejä, joten monet niistä olivat ostaneet romanian sana- ja oppikirjoja sekä kuningas Carolin ja rouva Lupescun elämäkertoja. Romania tuli muotiin Korkeimman Hallituksen vihasta huolimatta, ja kronoopin haudalla kävi salavihkaa valtuuskuntia, jotka tiputtivat haudalle kyyneliään sekä kortteja täynnä nimiä jotka tunnetaan Bukarestissa, tuossa postimerkkeilijöiden ja attentaattien kaupungissa.
Että sillä tavalla. Onkohan Jungner kronooppi vai faami? Joka tapauksessa, tänään voisi lukkiutua television ääreen ja katsoa Hannun elokuvaluennon viipaleista tutun Diabolikin — eurooppalaisen pulp-elokuvan.
Kahdeksalta aamulla faamit availivat vastaanottimiaan halukkaina kuuntelemaan tiedotuksia samoin kuin Geniol- ja Kokin Ruokaöljy -mainoksia, joista viimemainittu on kaikkien mainosten ykkönen.
Ja niin ne kuuntelivatkin, mutta romaniaksi, eivätkä siksi ymmärtäneet muuta kuin tuotemerkit. Syvästi ällistyneet faamit ravistelivat vastaanottimiaan, mutta kaikki jatkui romaniaksi, jopa Tänä yönä onni suosii juopuvaa -tango, ja radioliikenneosaston puhelimessa työskentelevä neitokainen vastasi äänekkäisiin valituksiin romaniaksi, mikä osaltaan edisti helvetillistä sekasortoa.
Kun Korkein Hallitus sai kuulla tästä, se määräsi ammuttavaksi kronoopin, joka tällä tavoin tahrasi isänmaan perinteitä. Valitettavasti teloituskomppania muodostui asevelvollisuuttaan suorittavista kronooppialokkaista, jotka entisen kansliapäällikön sijaan tähtäsivät Plaza de Mayolle kokoontuneeseen väkijoukkoon, ja tarkasti tähtäsivätkin, sillä kuusi merivoimien upseeria ja yksi apteekkari saivat surmansa. Paikalle tuli faamikomppania, kronooppi teloitettiin asianmukaisesti, ja sen tilalle nimitettiin huomattava suuruus, joka oli kirjoittanut lukuisia kansanlauluja ja harmaata ainetta käsittelevän esseen. Tämä faami palautti radioliikenteeseen kansakunnan oman kielen, mutta faamit olivat menettäneet luottamuksensa radioon, eivätkä juuri availleet vastaanottimiansa. Faamit olivat luonnostaan pessimistejä, joten monet niistä olivat ostaneet romanian sana- ja oppikirjoja sekä kuningas Carolin ja rouva Lupescun elämäkertoja. Romania tuli muotiin Korkeimman Hallituksen vihasta huolimatta, ja kronoopin haudalla kävi salavihkaa valtuuskuntia, jotka tiputtivat haudalle kyyneliään sekä kortteja täynnä nimiä jotka tunnetaan Bukarestissa, tuossa postimerkkeilijöiden ja attentaattien kaupungissa.
Että sillä tavalla. Onkohan Jungner kronooppi vai faami? Joka tapauksessa, tänään voisi lukkiutua television ääreen ja katsoa Hannun elokuvaluennon viipaleista tutun Diabolikin — eurooppalaisen pulp-elokuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti