Kirjahyllyssä melko tarkkaan vuoden päivät hautunut Erkki Tuomiojan Finlandia-palkittu Hella Wuolijoki-elämäkerta Häivähdys punaista tuli nyt siis viimeinkin luettua läpi.
Ja kateeksihan se käy — Tuomiojan pidemmän puoleisena harrastuksena kirjoittama mummonsa elämäkerta on kyllä ihan täyttä ammattilaishistoriaa ja varsin sujuvastikin kirjoitettu. Lähdemateriaaliakin piisaa ja herää vain kysymys (ja kateus) miten ihmeessä entinen ulkoministeri ehtii tekemään sen kaiken mitä saa aikaan. Kunnioitettavaa ajanhallintaa tai sitten yksinkertaisesti helkkarinmoinen työtahti ja etiikka.
Wuolijokikin on henkilönä varsin mielenkiintoinen, Häivähdys punaista valaisee erikoisella tavalla eurooppalaisen kulttuurillisen ja poliittisen intellektuellipiirien kosmopoliittista luonnetta ja vallankäytön erikoisia kiemuroita (joskin tässä tapauksessa lähinnä Suomen ja Baltian maiden mittakaavassa), jossa henkilökohtaisilla suhteilla näyttää pääsevän moneen mukaan. Jonkin verran teoksesta näkyy — kuten joku muukin taisi jossain lukemassani arvostelussa todeta — se, että se on kirjoitettu ehkä laajemmille, ei-suomalaisille lukijoille. Tämä on selvää ei ainoastaan siksi, että suomenkielinen painos on käännetty englanninkielisestä versiosta, vaan myös siitä, että suomalaista ajan historiaa käydään kenties hieman piinallisenkin yksinkertaisella tasolla läpi suhteellisen pitkästi — varsinkin kirjan alkupuolella.
Toinen hieman irtonaiseksi jäävä puoli on Wuolijoen siskoa ja kovan luokan kommunistia Salme Murrikia käsittelevät luvut. Vaikka tietenkin siskokset olivat yhteyksissä toisiinsa ja osittain kulkivat samoja polkujakin, jää brittiläinen kommunistitoimija hieman etäiseksi ja häntä käsittelevät luvut sivujuonteeksi. St. ei tainnutkaan lopulta tehdä suurtakaan vääryyttä kokonaisuudelle, kun (jos oikein muistan) kertoi vain hyppineensä luvut yli.
Ja kateeksihan se käy — Tuomiojan pidemmän puoleisena harrastuksena kirjoittama mummonsa elämäkerta on kyllä ihan täyttä ammattilaishistoriaa ja varsin sujuvastikin kirjoitettu. Lähdemateriaaliakin piisaa ja herää vain kysymys (ja kateus) miten ihmeessä entinen ulkoministeri ehtii tekemään sen kaiken mitä saa aikaan. Kunnioitettavaa ajanhallintaa tai sitten yksinkertaisesti helkkarinmoinen työtahti ja etiikka.
Wuolijokikin on henkilönä varsin mielenkiintoinen, Häivähdys punaista valaisee erikoisella tavalla eurooppalaisen kulttuurillisen ja poliittisen intellektuellipiirien kosmopoliittista luonnetta ja vallankäytön erikoisia kiemuroita (joskin tässä tapauksessa lähinnä Suomen ja Baltian maiden mittakaavassa), jossa henkilökohtaisilla suhteilla näyttää pääsevän moneen mukaan. Jonkin verran teoksesta näkyy — kuten joku muukin taisi jossain lukemassani arvostelussa todeta — se, että se on kirjoitettu ehkä laajemmille, ei-suomalaisille lukijoille. Tämä on selvää ei ainoastaan siksi, että suomenkielinen painos on käännetty englanninkielisestä versiosta, vaan myös siitä, että suomalaista ajan historiaa käydään kenties hieman piinallisenkin yksinkertaisella tasolla läpi suhteellisen pitkästi — varsinkin kirjan alkupuolella.
Toinen hieman irtonaiseksi jäävä puoli on Wuolijoen siskoa ja kovan luokan kommunistia Salme Murrikia käsittelevät luvut. Vaikka tietenkin siskokset olivat yhteyksissä toisiinsa ja osittain kulkivat samoja polkujakin, jää brittiläinen kommunistitoimija hieman etäiseksi ja häntä käsittelevät luvut sivujuonteeksi. St. ei tainnutkaan lopulta tehdä suurtakaan vääryyttä kokonaisuudelle, kun (jos oikein muistan) kertoi vain hyppineensä luvut yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti