Erinomaista, joulunpyhien yli kestävä huolestumisen tauottaminen alkoi tänään. Unirytmi on kohtuullisen sekaisin tosin, ja sitä sietää parannella. Mutta koska painosta ei vastattu tänään mitään (ei kerrassaan mitään, lyhyt "ok" tai "hyvä o" olisi kelvannut), eikä millekään enää huomenna oikein kerkeä ennen joulun ylitystä tekemään mitään, voi hetkeksi levähtää. Huomenna läpikäyn junailut ja menen pirunsaarimaiseen eristykseen Hyvinkäälle muutamaksi päiväksi. Siinä tuskin ehtii kirjoittamaan tuhatsivuista läpimurtoromaania, mutta ainakin kahlaamaan edellämainitusti muutaman elokuvan ja kirjan kannesta kanteen.
Tänään iltapäivän kääntyessä jo pimeäksi olin lähes varma, ettei mitään enää nousisi ja kävin maksamassa kaupunginkirjastossa pois gradukirjasakot (ja uudelleenlainaamassa) ja harjoittamassa satunnaislainailua - ja ainakin Julio Cortázarin Tarinoita kronoopeista ja faameista vaikuttaa jo tässä vaiheessa todelliselta helmeltä(*). Siitä ja muista sitten joskus myöhemmin, kun sen aika on.
Edelliseen merkintään ja BookCrossingiin viitaten, kävin vahvistamassa muutamia epäilyksiä ja katsomassa mitä Turun Tuomiokirkon joulukuusen juurella piilee. Vapautettuja kirjojahan siellä oli, mutta ymmärrettävästi mikään niteistä ei vaikuttanut mitenkään erityisen mielenkiintoiselta. Suurin osa vaikutti olevan Danielle Steeliä(**) - kuka ikinä onkaan - joka jotenkin kalskahtaa paksuine pokkareineen käsittämättömän tylsältä roskalta. Huonekaluliikkeiden hyllyjen täytteeltä. Sanottuna samaan tapaan kuin Ilkka Kanerva näytelmästä Tuntematon sotilas. Korjatkaa, jos esiymmärrykseni on harhainen. No, mutta, BookCrossauksesta, ymmärtäähän sen - kermat kuoritaan päältä nopeasti ja jäljelle jäävät vain happamat pohjasakat.
(*) - "Taas ilmestyy tuo kirottu sana: todellisuus... No niin, annetaan jo olla. Minun käsitykseni todellisuudesta on joka tapauksessa toinen."
(**) - Havaitsin kirjaston hyllyjä sivellessäni samanlaisen ilmiön muutaman muunkin kirjailijan kohdalla - kokonaisia metrejä vain yhden henkilön tuotoksia, samanlaisiin kirjankansiin käärittyinä. Aiheuttaa lähes automaattisen vastareaktion. Saattaa johtua arroganssista, tietenkin.
Tänään iltapäivän kääntyessä jo pimeäksi olin lähes varma, ettei mitään enää nousisi ja kävin maksamassa kaupunginkirjastossa pois gradukirjasakot (ja uudelleenlainaamassa) ja harjoittamassa satunnaislainailua - ja ainakin Julio Cortázarin Tarinoita kronoopeista ja faameista vaikuttaa jo tässä vaiheessa todelliselta helmeltä(*). Siitä ja muista sitten joskus myöhemmin, kun sen aika on.
Edelliseen merkintään ja BookCrossingiin viitaten, kävin vahvistamassa muutamia epäilyksiä ja katsomassa mitä Turun Tuomiokirkon joulukuusen juurella piilee. Vapautettuja kirjojahan siellä oli, mutta ymmärrettävästi mikään niteistä ei vaikuttanut mitenkään erityisen mielenkiintoiselta. Suurin osa vaikutti olevan Danielle Steeliä(**) - kuka ikinä onkaan - joka jotenkin kalskahtaa paksuine pokkareineen käsittämättömän tylsältä roskalta. Huonekaluliikkeiden hyllyjen täytteeltä. Sanottuna samaan tapaan kuin Ilkka Kanerva näytelmästä Tuntematon sotilas. Korjatkaa, jos esiymmärrykseni on harhainen. No, mutta, BookCrossauksesta, ymmärtäähän sen - kermat kuoritaan päältä nopeasti ja jäljelle jäävät vain happamat pohjasakat.
(*) - "Taas ilmestyy tuo kirottu sana: todellisuus... No niin, annetaan jo olla. Minun käsitykseni todellisuudesta on joka tapauksessa toinen."
(**) - Havaitsin kirjaston hyllyjä sivellessäni samanlaisen ilmiön muutaman muunkin kirjailijan kohdalla - kokonaisia metrejä vain yhden henkilön tuotoksia, samanlaisiin kirjankansiin käärittyinä. Aiheuttaa lähes automaattisen vastareaktion. Saattaa johtua arroganssista, tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti