sunnuntai 2. joulukuuta 2007

.:Sonate vom guten Menschen:.

Kävin uudelleenkatsomassa Das Leben der Anderenin Kinokoplan valkokankaalta. Elokuva ei kieltämättä ole vielä kolmannellakaan kerralla menettänyt tehoaan. Huomasi myös, ettei kyseessä ole välttämättä mikään valkokangaselokuva - mitään selvästi hienompaa ei erottunut, lukuunottamatta ystävien kanssa kotimatkalla käydyn kommentaarin herättämiä näkökulmia. Kaikki elokuvat tarvitsisivat viime kädessä sosiaalisen keskustelun tuomia katselukokemusten erilaisuuksia. Das Leben der Anderen oli toisaalta ennalta nähtynä helpompi keskusteluun alistettava teos - yleensä ensi näkemältä elokuvat jättävät minut hiljaiseksi, niistä ei sovi puhua liian aikaisin. Sanottava ei yksinkertaisesti heti ulostuloon poistuttaessa irtoa.

Sää (jos siihen nyt vakavasti otettavasti saa viitata) oli kyllä täydellisen elokuvan henkeä tukeva - loskaisaa reaalisosialismia, kaikkien mielikuvien vankinakin sanottuna. YO-kylästä ei vain ole korkeiden betonikerrostalojen korvikkeeksi. Sunnuntai syvenee.

2 kommenttia:

Tarkastaja kirjoitti...

YO-kylä käy kyllä ihan mainiosti miniatyyri-DDR:stä arkkitehtuurinsa puolesta.

Minulla puolestaan on pyörinyt päässä Tahraton mieli -elokuva, joka sattui tulemaan lauantaina Teemalta. Kammoan ja ällöän Jim Carreyn mautonta ilveilyä, joten ennakkoasenteeni miltei esti leffan katsomisen. Mairittelevat arviot ja esityskanava rohkaisivat kuitenkin kokeilemaan. Suotta ei ole pätkä saanut parhaan käsikirjoituksen Oscaria. Hieno tarina muistojen merkityksestä persoonan kivijalkana.

-J. kirjoitti...

Jep, olen itse halunnut nähdä samaisen rainan juuri siksi, että sitä on kehuttu kovasti, mutta estynyt juuri Carreyn takia, ainakin tähän mennessä. Sääli ettei televisiottomana kykene seuraamaan Teeman tarjontaa - olisi varmaan tullut katsottua. Täytyy toivoa, että elokuva kävelee vielä joskus vastaan jossain yhteydessä.