Jouluaatto yleensä meni paljon kivuttomammin kuin oletinkaan, syklisiä puheenaiheita oli vain kourallinen — sotajuttuja tuli kuunneltua muutama, mutta vaarini osaa kertoa niistä (monta vuosikymmentä vaietuista) hyvin kulttuurihistorian opiskelijan kiinnostukseen iskevällä tavalla. Maan tasalla, ja vailla sellaista itsenäisyyspäivälle tyypillistä sotarummutusta. Epäkronologisesti, mutta silti. Huumaa vain katoavan menneisyyden määrä.
Lahjojen jako on vastaavasti ehkä vähän ahdistavaa — mutta myönnän, että olin avoimesti iloinen varaparista punaraidallisille sormikkaille (Sormettomille? Miksi niitä nyt sanotaankaan.) ja paksusta punaisesta villakaulaliinasta (vain Dymo jäi puuttumaan). Ja kuinka pehmeitä paketteja olisi hieman yli kymmenen vuotta sitten vihannut.
Kaj Ilmosen Johan nyt on markkinat - kulutuksen sosiologista tarkastelua ei myöskään osunut kirjana kauas maalistaan. Lisää raskaita pakkoluettavia (pakko myönteisessä mielessä).
Ruma (mutta kieltämättä mahtipontisuudessaan päälleastuva) Pietarinkirkko on muuten televisioituna ja kirkkaassa loisteputkivalaistuksessa kylpiessään poikkeuksellisen kammottava näky. Etenkin Berninin baldacchini.
Lahjojen jako on vastaavasti ehkä vähän ahdistavaa — mutta myönnän, että olin avoimesti iloinen varaparista punaraidallisille sormikkaille (Sormettomille? Miksi niitä nyt sanotaankaan.) ja paksusta punaisesta villakaulaliinasta (vain Dymo jäi puuttumaan). Ja kuinka pehmeitä paketteja olisi hieman yli kymmenen vuotta sitten vihannut.
Kaj Ilmosen Johan nyt on markkinat - kulutuksen sosiologista tarkastelua ei myöskään osunut kirjana kauas maalistaan. Lisää raskaita pakkoluettavia (pakko myönteisessä mielessä).
Ruma (mutta kieltämättä mahtipontisuudessaan päälleastuva) Pietarinkirkko on muuten televisioituna ja kirkkaassa loisteputkivalaistuksessa kylpiessään poikkeuksellisen kammottava näky. Etenkin Berninin baldacchini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti