Humalamerkintää oletettiin, sitä siis tarjotaan.
Ajatukset voi vangita vain hyvin katkonaisesti, painottaen Aura-joesta nousevaa aamuöistä usvaa nokkosta kasvavalla pellolla. Silmät kiinni koettua viilentymistä Dynamon jälkeisestä sosiaalisuudesta sävyttää ensin Einstürzende Neubauten (Für wen sind die Blumen) ja sen jälkeen Kammerflimmer Kollektief (Absencen). Ja ehkä jotkin utuisemmat Ladytronin kappaleet. Äänimaailman valinta tilanteen mukaan on olennaista. On vain kahden tyyppisiä laskuhumalakokemuksia — ikäviä, jolloin mikään ei oikein ole kohdallaan ja toivoo pääsevänsä jo nukkumaan tai sellaisia, jolloin Angstille ei jaksa jättää liikaa tilaa, vaan heittäytyy. Eittämättä tämä on jälkimmäisiä.
Ja jos ei huomenna tunnu siltä, että tällaiset merkinnät täytyy tuhota, niin olen ihmeissäni.
Edit: (18:47, 22.07.2007) Oi-joi, onpas pateettisen sentimentaalista, todellista laskuhumalaproosaa. Käyttökelpoinen käsite, muuten — sen alle mahtuvat räytyvät saksalaiset 1800-luvun runopojat, heidän nykyaikaiset plagioijansa ja laskuhumalassa nettiin kirjoittavat. Internet ja humala eivät yleensäkään ole kovin hyvä yhdistelmä, puhumattakaan blogiin kirjoittamisesta joskus aamuyöllä. Jätettäköön merkintä muistutukseksi vastaisuuden varalle. Tekisi mieli melkein laittaa hymiö perään.
Ajatukset voi vangita vain hyvin katkonaisesti, painottaen Aura-joesta nousevaa aamuöistä usvaa nokkosta kasvavalla pellolla. Silmät kiinni koettua viilentymistä Dynamon jälkeisestä sosiaalisuudesta sävyttää ensin Einstürzende Neubauten (Für wen sind die Blumen) ja sen jälkeen Kammerflimmer Kollektief (Absencen). Ja ehkä jotkin utuisemmat Ladytronin kappaleet. Äänimaailman valinta tilanteen mukaan on olennaista. On vain kahden tyyppisiä laskuhumalakokemuksia — ikäviä, jolloin mikään ei oikein ole kohdallaan ja toivoo pääsevänsä jo nukkumaan tai sellaisia, jolloin Angstille ei jaksa jättää liikaa tilaa, vaan heittäytyy. Eittämättä tämä on jälkimmäisiä.
Ja jos ei huomenna tunnu siltä, että tällaiset merkinnät täytyy tuhota, niin olen ihmeissäni.
Edit: (18:47, 22.07.2007) Oi-joi, onpas pateettisen sentimentaalista, todellista laskuhumalaproosaa. Käyttökelpoinen käsite, muuten — sen alle mahtuvat räytyvät saksalaiset 1800-luvun runopojat, heidän nykyaikaiset plagioijansa ja laskuhumalassa nettiin kirjoittavat. Internet ja humala eivät yleensäkään ole kovin hyvä yhdistelmä, puhumattakaan blogiin kirjoittamisesta joskus aamuyöllä. Jätettäköön merkintä muistutukseksi vastaisuuden varalle. Tekisi mieli melkein laittaa hymiö perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti