perjantai 27. heinäkuuta 2007

.:Sauna ja viljapellot:.

Kesämökin Misa-merkkinen kiuas vuodelta 1964 (?) lähti viimeiselle matkalleen romunkerääjän matkaan, kun viimeiset saunomiset oli saunottu. Jos saunalla on arkkityyppi, siihen omalla kohdallani kuului juuri tuo kiuas. Josta ei jäänyt jäljelle kuin irtisahattu kuumavesihana. No, olihan se tietenkin jo puhki ruostunut. Saa nähdä kykeneekö uudenkarhea seuraaja läpinäkyvine tulipesäikkunoineen paikkaamaan aukkoa.

...

Eilinen YLE Teeman italoelokuva Io non ho paura (2003) ei ollut huonompi. Epämääräisenä aikakautena (1980-luvulla, ehkäpä?) tapahtuva, Italian köyhään ja syrjäiseen osaan (kuvauspaikkana on IMDB:n mukaan ollut Apulia) sijoittuva elokuva kertoo julman tarinan 9-vuotiaasta Michelestä, joka löytää rauniotalon pihalta kuopan, johon on kahlittu nälkiinnytetty poika. Michele vie saman ikäiseksi osoittautuvalle pojalle ruokaa ja kamppailee itsensä kanssa kertoisiko asiasta kenellekään.

Io non ho pauran autereeseen katoavat kultaiset viljapellot ja köyhä italialainen maaseutu muistuttavat hieman La Stradasta (1954) ja syrjäisien maankolkkien ahdistuksesta, joskin La Stradan sirkuksessa (ja tietenkin Giulietta Masinassa) on jotain pehmentävää, jota Io non ho paurassa ei ole. Kuvausmiljöö on joka tapauksessa erinomainen, elokuvaa katsoessa tuli melkein empatiahiki kaikesta siitä auringonpaisteesta. Tosin täytyy myöntää, että maalaisympäristön huojuvaan viljapeltoon suhtaudutaan melkeinpä luontofetisistisesti. Puhumattakaan muutamasta liiankin itsestäänselvästä ja sinänsä pateettisesta metaforasta — poika huomaa, ettei maailma ole viaton, ja näkee samalla puimurit niittämässä viljapeltoa, ja sen sellaista. Italialaisuutensa ja teemansa takia elokuva ehkä muistutti hieman punaisista prikaateista ja Aldo Moron sieppauksesta kertoneesta Buongiorno, nottesta (2003), josta unohdin kirjoittaa mitään ylös, mutta joka oli oikeastaan aika hyvä. Teeman tarjontaa ei voi väheksyä, ehkäpä luopuminen televisiosta tulee harmittamaan luultua enemmän juuri sen takia.

Tätä iltaa varten on kuitenkin varattu kopio ennennäkemättömästä Wong Kar-wain Fallen Angelsista (Duo luo tian shi, 1995), joka ohjaajan tuntien on toivon mukaan erinomainen.

...

Täytyy vain katsoa, ettei mene liian myöhään, jotta pääsisi lähtemään Jyväskylään häihin tarpeeksi aikaisin ja ehtisi hieman katsomaan kaupunkiakin. Viime vierailusta kun on aikaa jo useita vuosia ja silloin toiminta oli ohjattua ja aseistautunutta.

Ja nenä, Nyt-liitteen mukaan Tavastialla olisi vielä kaiken lisäksi tänä iltana Xiu Xiu, mutta taitaa jäädä väliin tällä kertaa.

2 kommenttia:

kirsi-maria kirjoitti...

Sinäkin olet menossa häihin... Minä jo vähän kaipaan Jyväskylään, terkkuja sinne vain! Olisinpa siellä, niin voisin kiertää kaupunkia yhdessä teidän kanssa. Hauskaa viikonloppua ja hyviä juhlia!

-J. kirjoitti...

Häitä on ilmassa, toden totta.

Sanon terveisiä Jyväskylälle.