Eilen ilmestynyt Helsingin Sanomien (ajoittain maamme virallinen Хельсинская Правда) kuukausiliite ilmensi joitain clique-ajattelun rasittavia piirteitä. Ensin lehdessä esiteltiin Café Strindbergin, "Strinden", terassilla patsastelevaa Ben Zyskowicziä, hänen mukavaa persoonaansa ja ympäröivää naisseuraa. Kaljamainoksen jälkeen virolaisia rauniokartanoita (sinänsä ainakin potentiaalisesti kiinnostava aihe, siis) esittelee Sofi Oksanen, tuo krypto-julkimoiden krypto-julkimo. Sofi edestä, Sofi takaa, Sofi istuu, Sofi makaa. Ja rauniokartanoita.
Julkisuushakuinen käyttäytyminen on tietenkin perin ymmärrettävää, totesihan jo Oscar Wilde, että "the first duty in life is to assume a pose." Ja tässä maassa mitä ilmeisemmin elää julkisuudella, Oksasenkin kirjat varmaan myyvät paljon enemmän sen takia, että kirjailijaan törmää julkisen keskustelun joka kolkassa.
Mutta kuka pelastaisi "kuluttajat" (joko vapaaehtoiset tai pakotetut) pienen maan pienien piirien aiheuttamalta pitkästymiseltä?
Julkisuushakuinen käyttäytyminen on tietenkin perin ymmärrettävää, totesihan jo Oscar Wilde, että "the first duty in life is to assume a pose." Ja tässä maassa mitä ilmeisemmin elää julkisuudella, Oksasenkin kirjat varmaan myyvät paljon enemmän sen takia, että kirjailijaan törmää julkisen keskustelun joka kolkassa.
Mutta kuka pelastaisi "kuluttajat" (joko vapaaehtoiset tai pakotetut) pienen maan pienien piirien aiheuttamalta pitkästymiseltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti