Martin Heideggerin eksistentialistis- fenomenologinen järkäle Oleminen ja aika (Sein und Zeit. 1926) saavuttaa viimein loppunsa. Tai siis sen mihin Heidegger sen jätti kesken. Ja kyllä sitä on vanutettukin, sykäyksellinen lukuprosessi alkoi piirin kera joskus tammikuussa ja viimeistä kahtakymmentä sivua olen pantannut varmaan jo kuukauden.
Martin-setä jättää jälkeensä hieman jakomielisen vaikutelman. Oleminen ja aika on valtaisan työlästä luettavaa, etenkin tauotettuna, koska väliajoilla ehtii unohtaa heideggeriaanisen terminologian merkitykset ja niitä täytyy sitten ymmärryksen paikkaamiseksi kaivella edeltä — tekstimassasta, jonka seulominen ei todellakaan ole helppoa. Jos olisin ostanut kirjan aikaisemmin kirjastokappaleen sijaan, olisin varmaan harrastanut enemmän alleviivaamista. Tosin tästäkin huolimatta varmaan aika paljon jää ymmärryksen tuolle puolen — toinen lukukerta avaisi varmaan lisää — ja ehkä sillä ei niin väliäkään. Rajallisuuden positiivisuus, ja sen sellaista.
Klassikon kahlaaminen oli toisaalta hyödyllistä — mannermaisen koulukunnan yhtenä kivijalkana Heideggeriin kun viitataan melkoisesti. Olemisen ja ajan hieman reikäinenkin tuntemus tarjoaa ainakin hyvän perusosaamisen lähteä kaivamaan myöhempien kirjoittajien (kryptinen Derrida, selväpäinen Gadamer & muut epelit) Heidegger-viittausten tynnyrinpohjia. Ainakaan ei tarvitse tyytyä enää nurinkuriseen tietämykseen, jossa ajattelijan tuntee ainoastaan siltä pohjalta mitä muut, hänen ajatteluansa seuranneet, ovat sanoneet. Herra H. taitaa vielä kaiken lisäksi olla selvempi kirjoittaja kuin viittauskohteena lähes yhtä käytetty Friedrich Nietzsche. Kiintoisa ilmiö muuten, että lähinnä vasurikirjoittajien vetämä ranskalainen eksistentialismisiipi lainasi niin paljon patakonsu Heideggeriltä ja muutoin ahdistuneelta Nietzscheltä.
"Onko olemassa tie, joka johtaa olemisen mieleen alkuperäisestä ajasta? Osoittautuuko olemisen horisontiksi itse aika?" (§83)
Projektin pituus antaisi aihetta kirjoittaa pidemmänkin purkamisen, mutta jätän sen myöhempään ajankohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti