Tunnustettakoon julkisesti — minulla on heikko kohta historian yleisesityksiin (siis lähinnä maakohtaisiin), niissä on jotain sellaista pikkutarkkuuden alle nykyään hautautunutta viehätystä. Ehkä sellaista, miten historian koki joskus lukioaikoina. Ja sehän on tietenkin ristiriitaista, ottaen huomioon, että nykyajattelun(i) mukaan mikään ei voi olla metodologisesti huterammalla pohjalla (noin yleensä ottaen ainakin) kuin yleisesitys. Tässä nyt ei siis varsinaisesti puhuta mistään systemaattisesta ja huolellisesta lähiluvusta, lähinnä yleissivistävyyteen pyrkivästä lehteilystä.
Aiheen tuo nyt mieleen lukupöydällä oleva (ja jo jonkin aikaa ollut) Norman Daviesin Heart of Europe. The Past in Poland's Present, joka kiintoisaan muistin politiikkaan viittaavasta nimestään huolimatta ei ole ainakaan tähän mennessä ole irronnut juuri yleisesitysmäisestä tematiikastaan. On kai hieman kunnianhimoista pitää kirjaa lukulistassa, kun en varsinaisesti edes yritä edistyä siinä — olen tarponut vasta pakolliset kommunisti- ja natsimiehityksen ajat (Davies ei noudata, ehkä onneksi, kronologista järjestystä), ja lähestymässä lyhyttä ensimmäisen maailmansodan jälkeistä itsenäisyysaikaa, Piłsudskia ja kumppaneita.
Davies on suuresitysten todellinen grand old man — kymppifontilla painettu 450-sivuinen Heart of Europe on tosiasiassa riisuttu malli massiivisesta (muistini mukaan kaksiosaisesta ja reilusti yli tuhat sivua ohuesta) Puolaa käsittelevästä teoksesta God's Playground. Tuottelias historiankirjoittaja on myös näpytellyt sellaisiakin järkäleitä kuin Europe: The History, Iso-Britannian historian kattava The Isles. A History ja varsin mielenkiintoiselta kuulostava Breslauta (nykyinen Wrocław) Keski-Euroopan historiallisena pienoismallina käsittelevä Microcosm: Portrait of a Central European City. Lukematta on tietenkin vaikea kritisoida, ehkäpä Daviesilla on jokin tarkempi näkökulma esimerkiksi Euroopan historiaan — ilman sellaista en ymmärrä miten monessa tuhannessakaan sivussa voisi sanoa oikeastaan juuri mitään kokonaisen maanosan historiasta, etenkin kun Eurooppa on ollut yhtenäinen kokonaisuus lähinnä vain maantieteilijöiden kartoissa.
Joka tapauksessa, siinä missä Davies ei ole mitään huonosti luettavaa tekstiä, on hän toivottoman värittynyt kirjoittaja — ainakin Heart of Europessa ei jää epäselväksi mitä mieltä kirjoittaja tapahtumista on. Lähinnä tämä tulee esiin joissakin varsin voimakkaasti muotoilluissa lauseissa, joissa kirjoittajan polofiiliys (?) paistaa läpi todella räikesti, kuten esimerkiksi:
"No one can question the fact that the Polish Armed Forces, in total some 228, men under arms by 1945, set an outstanding example of duty and sacrifice in the Allied defeat of Nazi Germany. No Pole who loves his country can fail to honour their memory."
Daviesia on myös syytetty puolalaisen antisemitismin ohittamisesta sivulauseessa ja muutenkin vääristyneestä käsittelystä käsiteltäessä puolalaisten suhteita saksalaisiin, venäläisiin ja juutalaisiin. Jos puhutaan kansallisesta historiankirjoituksesta, Davies todellakin luo sellaista ainakin jollakin tasolla — kuten jo yllä lainattu palanen näyttänee. Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei Davies ole puolalainen (vaikka on tosin väitellyt Jagellonian yliopistosta). Ehkä hänen tekstinsä onkin esimerkki historiantutkijan liian läheisestä suhteesta kohteeseen — en viittaa mihinkään distanssi-käsitteeseen, enkä "objektiivisuuteen pyrkimiseen" — jossa rakastuminen häiritsee jo analyysia. Tai en ainakaan keksi muuta selitystä Daviesin taipuvaisuudelle polofiliaan.
Joka tapauksessa on aavistuksen verran ikävää yleisesityksen lukijan kannalta, jos ei välillä tiedä onko tässä nyt kyse Daviesin mielipiteestä vai jostakin muusta. Tyypilliseen tapaan nootitustakaan ei ole tehty riittävästi.
Aiheen tuo nyt mieleen lukupöydällä oleva (ja jo jonkin aikaa ollut) Norman Daviesin Heart of Europe. The Past in Poland's Present, joka kiintoisaan muistin politiikkaan viittaavasta nimestään huolimatta ei ole ainakaan tähän mennessä ole irronnut juuri yleisesitysmäisestä tematiikastaan. On kai hieman kunnianhimoista pitää kirjaa lukulistassa, kun en varsinaisesti edes yritä edistyä siinä — olen tarponut vasta pakolliset kommunisti- ja natsimiehityksen ajat (Davies ei noudata, ehkä onneksi, kronologista järjestystä), ja lähestymässä lyhyttä ensimmäisen maailmansodan jälkeistä itsenäisyysaikaa, Piłsudskia ja kumppaneita.
Davies on suuresitysten todellinen grand old man — kymppifontilla painettu 450-sivuinen Heart of Europe on tosiasiassa riisuttu malli massiivisesta (muistini mukaan kaksiosaisesta ja reilusti yli tuhat sivua ohuesta) Puolaa käsittelevästä teoksesta God's Playground. Tuottelias historiankirjoittaja on myös näpytellyt sellaisiakin järkäleitä kuin Europe: The History, Iso-Britannian historian kattava The Isles. A History ja varsin mielenkiintoiselta kuulostava Breslauta (nykyinen Wrocław) Keski-Euroopan historiallisena pienoismallina käsittelevä Microcosm: Portrait of a Central European City. Lukematta on tietenkin vaikea kritisoida, ehkäpä Daviesilla on jokin tarkempi näkökulma esimerkiksi Euroopan historiaan — ilman sellaista en ymmärrä miten monessa tuhannessakaan sivussa voisi sanoa oikeastaan juuri mitään kokonaisen maanosan historiasta, etenkin kun Eurooppa on ollut yhtenäinen kokonaisuus lähinnä vain maantieteilijöiden kartoissa.
Joka tapauksessa, siinä missä Davies ei ole mitään huonosti luettavaa tekstiä, on hän toivottoman värittynyt kirjoittaja — ainakin Heart of Europessa ei jää epäselväksi mitä mieltä kirjoittaja tapahtumista on. Lähinnä tämä tulee esiin joissakin varsin voimakkaasti muotoilluissa lauseissa, joissa kirjoittajan polofiiliys (?) paistaa läpi todella räikesti, kuten esimerkiksi:
"No one can question the fact that the Polish Armed Forces, in total some 228, men under arms by 1945, set an outstanding example of duty and sacrifice in the Allied defeat of Nazi Germany. No Pole who loves his country can fail to honour their memory."
Daviesia on myös syytetty puolalaisen antisemitismin ohittamisesta sivulauseessa ja muutenkin vääristyneestä käsittelystä käsiteltäessä puolalaisten suhteita saksalaisiin, venäläisiin ja juutalaisiin. Jos puhutaan kansallisesta historiankirjoituksesta, Davies todellakin luo sellaista ainakin jollakin tasolla — kuten jo yllä lainattu palanen näyttänee. Mielenkiintoista kuitenkin on, ettei Davies ole puolalainen (vaikka on tosin väitellyt Jagellonian yliopistosta). Ehkä hänen tekstinsä onkin esimerkki historiantutkijan liian läheisestä suhteesta kohteeseen — en viittaa mihinkään distanssi-käsitteeseen, enkä "objektiivisuuteen pyrkimiseen" — jossa rakastuminen häiritsee jo analyysia. Tai en ainakaan keksi muuta selitystä Daviesin taipuvaisuudelle polofiliaan.
Joka tapauksessa on aavistuksen verran ikävää yleisesityksen lukijan kannalta, jos ei välillä tiedä onko tässä nyt kyse Daviesin mielipiteestä vai jostakin muusta. Tyypilliseen tapaan nootitustakaan ei ole tehty riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti