.:Tatlin at home:.

Kateeksi käy nu-üorkilaiset ja heidän MoMA:nsa. Tosin Suomessa tällaisen museokateuden tunteminen ei ole harvinaista, kunhan vertailuksi otetaan epäreiluja suurkaupunkeja. Tällä kertaa sen herättää New York Timesin artikkeli varhaista pre-stalinistista neuvosto-arkkitehtuuria käsittelevästä näyttelystä (Lost Vanguard: Soviet Modernist Architecture 1922-32) ja etenkin siihen liittyvä slideshow. Moskovassa käymättömänä en tiennytkään, että Leninin mausoleumin sisustus näyttää niin paljon joltain muoviselta elokuvalavasteelta. Vai ehkä siellä on yleensä valaistus himmennettynä?

Venäläisessä avantgarde-arkkitehtuurissa ja futurismissa on silmää miellyttävää estetiikkaa, varsinkin kun sitä vertaa myöhempiin stalinistisiin kermakakkuihin. Vaikka kieltämättä esimerkiksi (Konstantin) Melnikovin talon pyöreästä kummallisuudesta voi olla montaa mieltä. Talon sijainti täytyy laittaa korvan taakse, jos vaikka joskus pääsisi Moskovaan saakka. Olettaen, että se on silloin vielä pystyssä — Venäjällä kun tuo talojen suojelu taitaa olla lastenkengissä (etenkin varojen puutteessa), siis siellä missä mitä ilmeisemmin turkulainenkin on. Hämmästyttäviä mielleyhtymiä voi vetää esimerkiksi Stoli-pullon kyljestä löytyvään Hotel Moskvaan — rakennus purettiin maanalaisen parkkihallin tieltä ja tilalle rakennettiin replikarakennus.

Sääli (tai käytännöllisesti katsoen ehkä vain hyvä), ettei Vladimir Tatlinin kolmannen internationaalin monumenttia koskaan yritetty rakentaa.