Oikeastaan kirjoitin jo viime yönä reunamerkintänä alempaan merkintään La Dolce Vitasta jotain blogien runsaudesta. Nyt aamusella loppuun päästyäni valitettavasti onnistuin hävittämään koko tekstin leikepöydän virheellisellä käytöllä. Tekstien uudelleenkirjoittaminen on muuten piinallista hommaa, koska ei viitsisi kirjoittaa sanasta sanaan uudestaan samaa, eikä oikeastaan koko aiheesta. Pirkko Saisiosta on varmaan tuntunut arviolta 1000 kertaa pahemmalta.
No joka tapauksessa. Selatessa Blogilistaa (en tiedä lähteen auktoriteetista sen tarkemmin) voi kyllä huomata miten verkkoblogien pito on ilmiönä suorastaan räjähtänyt käsiin. Koska listatut blogit ovat suomea, on havainto rannattomuudesta paljon tehokkaampi kuin ulkomaan elävien kirjoittamia tiedostaessa. Väkisinkin nousee mieleen kysymys kuinka tälle kaikille riittää lukijoita — todellisuudessa lukijakunta yleensä taitaakin muodostua ystävistä ja tuttavista, ja ehkä muutamasta satunnaisseuraajasta. Poislukien sellaiset blogit, jotka muodostavat oman ilmiönsä ja keräävät laajempaa julkisuutta. Mereen sylkemisen tunnetta lisää kyllä taas tässäkin tapauksessa se, että mitä suuremmalla todennäköisyydellä joku on jo käynyt läpi tämän saman metatekstin.
Mistä ihmiset sitten oikeastaan kirjoittavat? Summittaisella blogilistan selaamisella harrastukset näyttävät nousevan ykkössijalle (etenkin neulominen ja valokuvaaminen), ja tällaisia hieman elitistiseltä maistuvia "kulttuuriblogejakin" on varmasti useita. Toisaalta tiettyyn ryhmään tuntuvat kuuluvan mielenterveysblogit, jotka muistuttavat minua jostain syystä jatkuvasti Sylvia Plathista. Blogit varmaan muodostavat tietynlaisen purkautumistien, mutta on mielenkiintoista, että ihmiset ovat valmiita kirjoittamaan edes anonyymistikin niinkin yksityiseksi yleensä mielletyistä aihealueista. Ja mitä ilmeisemmin, jo internetin sisäisen logiikan tuntien, seksistä kirjoitetaan nähtävästi paljon ja tarmokkaasti. Kuin vanha stand up-koomikon elämänlanka — vitsaile seksistä ja kuolemasta.
Jokaiseen kategoriaan voisi linkata useampia esimerkkejä. Aiheesta voisi myös kirjoittaa paljon pidempään, mutta jääköön toiseen kertaan. Ja on oikeastaan vaikea sanoa voiko aiheesta sanoa mitään kovinkaan uutta ja rakentavaa.
No joka tapauksessa. Selatessa Blogilistaa (en tiedä lähteen auktoriteetista sen tarkemmin) voi kyllä huomata miten verkkoblogien pito on ilmiönä suorastaan räjähtänyt käsiin. Koska listatut blogit ovat suomea, on havainto rannattomuudesta paljon tehokkaampi kuin ulkomaan elävien kirjoittamia tiedostaessa. Väkisinkin nousee mieleen kysymys kuinka tälle kaikille riittää lukijoita — todellisuudessa lukijakunta yleensä taitaakin muodostua ystävistä ja tuttavista, ja ehkä muutamasta satunnaisseuraajasta. Poislukien sellaiset blogit, jotka muodostavat oman ilmiönsä ja keräävät laajempaa julkisuutta. Mereen sylkemisen tunnetta lisää kyllä taas tässäkin tapauksessa se, että mitä suuremmalla todennäköisyydellä joku on jo käynyt läpi tämän saman metatekstin.
Mistä ihmiset sitten oikeastaan kirjoittavat? Summittaisella blogilistan selaamisella harrastukset näyttävät nousevan ykkössijalle (etenkin neulominen ja valokuvaaminen), ja tällaisia hieman elitistiseltä maistuvia "kulttuuriblogejakin" on varmasti useita. Toisaalta tiettyyn ryhmään tuntuvat kuuluvan mielenterveysblogit, jotka muistuttavat minua jostain syystä jatkuvasti Sylvia Plathista. Blogit varmaan muodostavat tietynlaisen purkautumistien, mutta on mielenkiintoista, että ihmiset ovat valmiita kirjoittamaan edes anonyymistikin niinkin yksityiseksi yleensä mielletyistä aihealueista. Ja mitä ilmeisemmin, jo internetin sisäisen logiikan tuntien, seksistä kirjoitetaan nähtävästi paljon ja tarmokkaasti. Kuin vanha stand up-koomikon elämänlanka — vitsaile seksistä ja kuolemasta.
Jokaiseen kategoriaan voisi linkata useampia esimerkkejä. Aiheesta voisi myös kirjoittaa paljon pidempään, mutta jääköön toiseen kertaan. Ja on oikeastaan vaikea sanoa voiko aiheesta sanoa mitään kovinkaan uutta ja rakentavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti