Juuri kuin pääsin kirjoittamaan Imre Kertészin kohdalla, kuinka julmuuskiintiö oli tullut täyteen hetkeksi, päädyin takaisin niiden pariin - tällä kertaa monin verroin tuoreempana kroatialaisen kirjailijan ja journalistin Slavenka Drakulićin teoksessa Ei tekisi pahaa kärpäsellekään (2004), joka marssittaa lukijan eteen ryhmän Balkanin sotien teloittajia, raiskaajia ja murhakäskyjen antajia.Drakulić kuvaa tapahtumien ja faktojen sijasta (tai oikeastaan rinnalla) sotarikollisia persoonina, hieman keittiöpsykologiaan taipuvaisesti, mutta teräväkynäisesti. Selkää pitkin kiipeävää kuvotusta ei voi muutaman tarinan kohdalla välttää, komentoja antaneet ja kätensä kaukana verestä pitäneet jäävät etäisemmäksi, lukuunottamatta ehkä edelleen pakosalla olevaa Ratko Mladićia. Pariskunta Milošević voisi olla vähemmän traagisessa kontekstissa jopa huvittava karikatyyri - Drakulić hämmentää kyllä hyökkäämällä Milosevicin vaimon huonoa pukeutumista vastaan kuin paraskin muotikriitikko (vaikkakin hieman syvällisemmin purkaen).
Kirja, jonka Drakulić luo sotarikollisten profiileista ei lopulta selitä yhtään mitään tuosta perin käsittämättömäksi jääneestä sodasta (tai sodista). Slavoj Žižekillä ratsastaen - murhaaminen, joka oli Balkanin asukkaille äärimmäinen reaalinen tilanne, joskin imaginaarisen nationalistisen mytologian sumuttama sekä Serbiassa, että Kroatiassa, oli Euroopalle täysin kytkeytymätön, vailla moniakaan merkitysyhteyksiä. Tai sitten en vain osannut lukea lehtiä oikein silloin. Tilaisuus kysellä konferenssin aikana balkanilaisilta mitä he nyt ajattelevat tapahtumista meni kieltämättä ohitse - ajatteleeko sitä liikaa huomaavaisuutta ja välttelee mahdollisesti kipeitä aiheita, vai pelkääkö oman tietämättömyyden esiintuloa?
Nyt kirja haisee katkerasti savulta, kun luin sitä istuessani järven rannalla ja polttaessani liian kosteita risuja tynnyrissä.
Edit: 4.6.2007 - Tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa ("Serbian ja Suomen ottelu oli eurooppalaisen jalkapallodiplomatian ilta", B3.) kuinka Suomi-Serbia-ottelun katsomossa nähtiin serbikannattajilla "Kosovo is Serbian"-lakanan lisäksi myös Ratko Mladićia tukenut juliste. Tämä onkin jo tietynlainen vastaus siihen, miksi Mladić juoksee vielä vapaalla jalalla, vaikka hän on paikallisen poliisinkin etsintäkuuluttama. Tuskinpa nähdään Haagissa ihan heti.
[kuva: Mikhail Evstafiev, CC-lic.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti