.:Pilatut palat:.

Johtuneeko painostavan hiostavasta ilmanalasta vai juhannuksen mökkihöperöitymisestä, mutta tänään keskittymiskyky on ollut todella heikolla pohjalla. Tuntuu vaikealta keskittyä tekstiin tai muuhunkaan kymmentä minuuttia kauempaa. Joten jääköön huomiseen, tehdään sitten jotain ei-haastavaa.

...

Mainoskulttuurin historiallisten muutosten konkreettisuutta. Vaikka eihän se välttämättä tietenkään niin paljon ole lopulta muuttunut, kunhan syyllistyn retrospektiiviseen naureskeluun. Tätäkin mainonnan lajia on joku varmasti tutkinut jo jossain. Kiinnostavasti Valittujen palojen mainonta on suunnattu erityisesti miehille (piipputupakkaa, partavettä, stereolaitteita, autoja), vaikka jotenkin orientoisin lehden naisten tilaamaksi. Ilmeisesti olen stereotyypittänyt väärin. Anekdotaalisen todistusaineiston varassa, epäilemättä.

Kyseisessä numerossa kirjoittaa myös Joen sydän ("En todellakaan ole kaunotar. Painan 335 grammaa, olen punaisen ruskea enkä suinkaan häikäise ulkonäölläni. Olen erään miehen kuuliainen orja — sanokaamme häntä vaikka Joeksi. Hän on 45-vuotias, reipas ja hauskannäköinen. Hänellä on viehättävä vaimo, kolme lasta ja erinomainen toimi. Hän on hyvin menestynyt mies."), puidaan teini-ikäisten kuppaepidemiaa Yhdysvalloissa ja käsitellään kansalaisoikeustaistelua artikkelissa nimeltä "Neekerin 'amerikkalainen unelma'".

Marlboromainos vakuuttaa: "Miehen savuke, josta nainen pitää. Mainio Marlboro. Mukava Marlboro. Ihan samat savut 151 maassa." Toivottavasti ei mene savua silmään.

(Lähde: VP kesäkuu 1967 - eli tarkalleen 40 vuotta sitten. Niin se aika kuluu.)

...

TV2 jatkaa Fellini-vyörytystään. Tänään yöunensa saa uhrata La Dolce Vitan (1960) parissa. Tämän jälkeen minun täytyy aloittaa vierotuskuuri cinefiilisnobbailusta. Katsoa vaikka kaikki Renny Harlinin elokuvat (tai no ei sentään — ei minulla edes ole yhtään).