.:Kaksosten valtakunta:.

Puolassa äärikatolilainen konservatiivipuolue (LPR, Liga Polskich Rodzin) etenee kuin höyryjyrä. Ensin aloitettiin Joseph McCarthyyn verrattavat kommunistikollaboraattorivainot, joita itse kalapuikkoviiksinen Solidarność-mies Lech Walesa joutui vastustamaan ja joille satoi EU:sta kritiikkiä. Salaisen poliisin kanssa veljeilystä ilmi tuli jopa armoitettu edesmennyt Ryszard Kapuściński.

No ei siinä mitään, seuraavaksi Puolan lasten oikeuksien ajaja pisti tutkintaan Teletappien Tiivi Taavin, sillä kun on kannossa käsilaukku - luonnollisesti selvä merkki homoseksuaalisuudesta, joka vastaavasti tietenkin mädättäisi kansakunnan oikeauskoisen selkärangan. Tiivi Taaviahan tunnetusti kritisoi myös edesmennyt televankelista Jerry Falwell, samasta syystä. Tosin Falwellin kannat katolilaisuudestakaan tuskin olivat kovin ruusuiset. Aikaisemminhan homoseksuaalisuus oli ollut Puolassa tapetilla, kun konservatiivien moraaliseen uudelleenjärjestelyyn kuulunut lakialoite "homoseksuaalisen propagandan kieltämisestä kouluissa" nousi julkisuuteen.

Näin siis alustuksena.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (5.6.2007) sitten touhu etenee - artikkelissa Puola poisti klassikoita koulujen opetusohjelmasta (C3) kyytiä saavat niin pikkuporvareita pilkkaava Witold Gombrowicz (Ferdyduke) kuin Stanislaw Witkiewiczkin. Ilmeisesti puolalaisen modernismin päähahmot, joita minäkin olen lukenut, kajoavat liiaksi terveisiin isänmaallisiin arvoihin, eivätkä kohtele puolalaisuutta vaaditulla kunnioituksella.

Artikkelin mukaan kirjallisuuden joukkoon nostetaan sitten nationalistinen raapustaja kenraali Jan Dobraczynski, kokonaiset kolme nidettä. Kuulemma niissä on sitten isänmaallisuutta ja kristillisyyttä nuorille lukijoille.

Ulkomaalaisista häädön listasta näillä näkymin saavat Fjodor Dostojevski, Johann Wolfgang von Goethe ja Franz Kafka. Kiintoisaa, että Dostojevski, luulisi, että vanha Fjodor patakristittynä miellyttäisi, mutta ehkä hänessä tökkää puolalaisia silmään se ilmetty venäläisyys.

Puolan kulttuuriraakkaus - mikäli nyt menee läpi - on sinänsä mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka paljon kulttuuriin nykyään suhteellisen arvovapaasti ja kansalliskiihkottomasti suhtautuva läntinen Eurooppa eroaa tietyistä uusista Euroopan unionin jäsenmaista. En tiedä tulisiko kenellekään Pohjoismaissa tai vaikkapa Ranskassa mieleen hyökätä nimenomaan jotain klassisia pölypalloja vastaan. Tarkoitan siis arvovapaudella lähinnä kirjallisuuden ja taiteen saatavuutta, opetusohjelmista on vaikea sanoa mitään vailla minkäänlaista asiantuntemusta. Kai tästä avautuisi mahdollisuuksia kansalliseen itsepohdiskeluunkin, mitä kouluissa oikeastaan nykyään luetaan?

Puolassa, ainakin LPR-puolueen piirissä, kuitenkin joka tapauksessa koetaan tärkeäksi pönkittää nationalistista itseidentiteettiä ja katolista pohjaa. Vihollisia on Puolalla joka puolella, Venäjän barbaarit idässä ja lännen dekadenttius ja arvolibertiinisyys toisella puolella (kuten eräs puolalainen nationalisti totesi minulle aikanaan, lännessä ollaan vain kiinnostuneita neonvalaistujen bordellien energiansaannista). Pyhän tehtävän edessä oleva ekseptionalistinen kohtalon kansa on taas, kuten aina, vaaroille alttiina.

Ehkä 19 vuotta koomassa ollut rautatieläinen huomaa, ettei ihan kaikki ole muuttunut, kun selviää kännykkä- ja kulutusshokiltaan.