keskiviikko 20. kesäkuuta 2007

.:Kirpputori:.

Tänään kiersin kirpputorin läpi. Ne ovat sinänsä mielenkiintoisia läpileikkauksia siihen valtavaan roinan määrään mitä ihmisillä selvästi pyörii nurkissa — puhumattakaan kuinka ihmeellisiä asioita he yrittävät saada kaupaksi . . .

(...messinkiset pienoiskamelit 1980-luvun Kairon matkalta, pariton Nokian kumisaapas, muoviset pääsiäismunayllätykset, sponsorilahjoina messuilta saadut kuulakärkikynät, enon vanhan Tandbergin vahvistinsarjan rikkinäiset kaiuttimet, 8. luokan biologiankirja 1990-luvulta...)

. . . ja miten korkeilla tai oikeastaan vaihtelevilla hinnoilla. Kuka ostaa taidenäyttelyn katalogin 1970-luvulta 15 eurolla? Vaihtoehtoisesti tiedostan kyllä, että hakoteillä saatan olla vain minä, ja että ostajat tosiaan ovat valmiita pulittamaan näistä turhakkeista jotain. Käymäni kirpputori saattaa olla tietenkin huonommasta päästä, mutta en silti voi olla ihmettelemättä miten V. onnistuu kokoamaan niin suuren osan vaatetustaan näistä paikoista. Vaatinee silmää ja kokemusta.

Itse olin ostamassa lähinnä paristoja, kyseisen kirpputorin yhteydessä toimii näet sellainen pienten kulutushyödykkeiden ja kiinalaisten laivalla rahdattujen muoviroinien markkinointiin keskittynyt kauppa. Yllättävänä sattumuksena löysin kyllä myös Arkadi ja Boris Strugatskin kirjan Stalker. Huviretki tienpientareelle (Пикник на обочине, 1972) ja se maksoikin vain 80 senttiä. Tosin se on pokkaripainos, kansikuva helvetin ruma ja takakannen teksti lievästi koominen ("Kirja on unenomaista filmiä letkeämpi ja reippaampi."), mutta Esa Adrianin kääntämä kuitenkin. Myyjä oli varustanut vielä vaivaa nähden hintalaput "nasevilla " kommenteilla kirjojen sisällöstä.

Kirpputorin todellinen kuriositeetti (jota en tosin ostanut) oli kuitenkin Gummeruksen 1970-80-luvun Vladimir Nabokovin Lolita, jossa oli pehmopornokannet ja slogan "eroottisen kirjallisuuden klassikko". Pienellä googlettamisella löysin kotona Ylioppilaslehden artikkelin, jossa viitataan kanteen ja jossa on itseasiassa sen kuvakin. Aika groteskia kustantajalta kansittaa näin keski-ikäisen miehen suhteesta 12-vuotiaaseen tyttöön — tunnetummassa Adrian Lynen 1997 elokuvassa Doloresin ikää hilattiin kaksi vuotta ylöspäin — kertova romaani, jonka pointti on tulkintani mukaan jossakin muualla kuin "eroottisen kirjallisuuden klassikoissa".

5 kommenttia:

Kirsi-Maria kirjoitti...

Yök, enpä tiennyt tuotakaan noista Lolitan kirjankansista. Lähinnä puistattaa tuo mainoslauseen muka-eroottisuus - lähinnä perverssistä suhteestahan kirja kertoo. Onko kannen sunnittelija lukenut kirjaa lainkaan? Vai onko suunnittelijalla tai kustantajalla minkäänlaista vastuuta tällaisissa asioissa? Vai olenko (jälleen kerran) vain ylinopeasti mummoutunut tekopyhä sievistelijä, kun en kestä Lolitan mainitsemista eroottiseksi? Se on hyvä kirja, mutta minusta erotiikka on jotain ihan muuta.

-J. kirjoitti...

Tuota kantta ei varmaan ole kirjastokappaleissa. Mutta kyllä, aika ajattelematonta.

On varsin todennäköistä, että kannentekijä ei ole teosta lukenut ja on varmaan aika puolihuolimattomasti lätkäissyt vain jonkin käteen sattuvan pehmopornokuvan - tuskin edes lukenut takakansitekstiä. Mutta omituiselta silti tuntuu, että kirjoja ihan niin liukuhihnatahtiin tuotettaisiin, että ei yhtään viitsitä katsoa. Kysymys taitaa lopulta ollakin kuka on yleensä tehnyt valinnat mitkä teokset kuuluvat tähän "eroottisten kirjojen klassikoiden" joukkoon?

Jotain tasoa kuvittelisi Gummeruksellakin olevan, se nyt kun ei ole mikään nuhjuinen nyrkkipaja.

Lolita on kyllä teoksena erinomainen, mutta ennemminkin vääntyneiden ihmismielten kuvaajana kuin eroottisena lukemistona. Käsittämättömintähän on se, että Ylkkärin haastatteleman kustantamon tyypin mukaan pehmopornokansi nyt vaan myy paremmin kun joku enemmän kirjan ideaan sopiva. Viides painos!

kirsi-maria kirjoitti...

Viides painos!?! Viides!!! Ei voi olla totta... Joskus minä en vain ymmärrä, en vain ymmärrä.

-J. kirjoitti...

Pahoitteluni, muistin väärin ja huomasin vasta painettuani replyä - kyseessä on siis kahdeksas painos.

kirsi-maria kirjoitti...

Heh, kiitos oikaisusta, tämähän helpotti tuskaani maailman pahuuden takia... On se outoa. No, toivottavasti ne Lolitan lukijat, jotka luulivat ostavansa pehmopornahtavaa harlequinkirjallisuutta kannen perusteella, kokivat Elämyksen ja Häpesivät ja muuttuivat Kunnon Ihmisiksi. (Älä kysy, en tiedä mitä ajattelen.) Tai sitten pettyivät, kun huomasivatkin ostaneensa jotain, jonka lukeminen tekee vaikutuksen.