tiistai 5. kesäkuuta 2007

.:Madjaari-lahnoja:.

Tiivistä päivittämistä, sano.

Sain loppuun Péter Esterházyn Naiset, mutta totta puhuakseni se ei juurikaan miellyttänyt. Kirja koostui 99 naisvignetistä, joissa Esterházy kuvasi monenlaisia naisia monenlaisissa konteksteissa - ajallisissa, paikallisissa ja suhteellisissa. Siis ihmissuhteellisissa. Koko juttu haisi lähinnä Kunderalle. Olihan siinä hetkensä, mutta lopulta ajatus vanheni ja alkoi toistaa itseään. Tai sitten näitä pitäisi kokeilla joskus kolmenkymmenen vuoden kuluttua - kuten Hrabal kirjoitti, nuoret runoilijat kirjoittavat kuolemasta, vanhat lahnat neitokaisten iloista.

Lukiessani paloin punaiseksi auringossa.

Pohtiessani lisää puolalaisten lukulistoja ja googlatessani suomalaisten koulujen lukuohjelmia (vai diplomeiksiko niitä nykyään sanotaan), tulin siihen tulokseen, että en tainnut itse etenkään yläasteella lukea juuri mitään koulun puolesta. Tai ainakaan mieleen ei nouse kuin tyhjää. Juhani Ahon Juha? Pari Paavo Rintalaa, joista toinen oli Pojat ja toinen joku ihan liian vaikea sen ikäiselle minulle - olisiko ollut Minä, Grünewald. Ja Tuntematon Sotilas. Luinko muuta? Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri ei koskaan taittunut loppuun asti ja jäi itseasiassa lopulta omaan hyllyyn, myönnän (nyt julkisesti).

Unohtanutko olen, vai onko meillä tosiaan ollut niin surkea äidinkielen kirjallisuusopetus?

Ei kommentteja: