.:Hamburg 1943:.

Kuten aikaisemmin todettua, pöydällä viihtyi lainattu W.G. Sebaldin On the Natural History of Destruction (2001/1999), joka on esseekokoelma — kirjallisuuden laji, jota muuten tulee harvemmin luettua, ja siksi itsekin on vasta harjoittelemassa — Saksan terroripommitusten muiston vaikeudesta sodanjälkeisessä kirjallisuudessa — ja myöhemmin, täydellisen antautumisen jälkeisen tuhon keskellä elämisen kiinnittämättömyydestä niihin ympärillä levittäytyviin raunioihin. Retrospektiivinen ulkopuolinen aistii jotain tästä ristiriidasta Kolmatta miestä käsitelleessä merkinnässä havainnoiduista wieniläisistä kivikasoista ja autonhylyistä.

Sebald, jonka esseeteksti on kadehdittavan selkeätä — joskin toisinaan saksankieliseen kirjallisuusskeneen viitatessaan tavoittamattomissa olevaa — tekee kiitettävää työtä analysoidessaan juuri Tuhon ja Kuoleman sivuuttamista saksalaisessa epähistoriassa, jossa kyseinen 1933-1945 elää kaikesta päättäen vain jonkinlaisena virallisena kertomuksena tai uudelleenkäsiteltynä, anekdoottimaisena ja uuden Historian läpi suodatettuna "totuuden" asemaan nousseena muistiaineksena. Ajan läpi eläneet kirjailijat eivät (Sebaldin mukaan) ole aiheesta kirjoittaneet.

Vaikka suoria analogioita on vaikea kaivaa, ei ole vaikea ajatella yhtymäkohtia kansallisiin tragedioihin. Tosin yleensä ns. "kansalliselle identiteetille" — käytettäköön ilmaisua nyt tässä yhteydessä poleemisen letkeästi — on tavanomaisesti pakopaikkana uhrikokemus tai syyllisyyden kieltäymys, joka oli mahdotonta sodan hävinneessä Saksassa, jonka tekojen julmuudesta muodostui uusi mittari inhimilliselle sadismille.

Sebald haukkuu kirjallisuuskritiikissään sen verran tarmokkaasti useita kirjailijoita, todennäköisesti tietenkin ansaitustikin, mutta sen verran kärkevää tekstiä onnettoman nuorena kuolleelta lahjakkuudelta tulee, että tulee — kuten kommentoinneissakin jo totesin — kipuna lukea miehen proosaakin. Austerlitzko sitten?

Täytynee aiheeseen liittyen verrytellä hieman muistikuvia siitä, mitä Jonathan Glover kirjoitti sodan moraalisuudesta kirjassaan Ihmisyys, jonka lukemisesta alkaa olla jo aikaa useampi vuosi.