.:Älskade vare de som sätter sig:.

Omituisenkaipuussani päätin uudelleenkatsoa ties kuinka monetta kertaa — tosin ensimmäistä kertaa tänä vuonna — vanhan klassikon eli Roy Anderssonin Sånger från andra våningen (2000), suomalaisittain Toisen kerroksen lauluja. Elokuva on ehdottomasti paras näkemäni ruotsalainen elokuva (joskaan en ole nähnyt Ingmar Bergmania juuri ollenkaan) ja myös yksi parhaita koskaan näkemiäni elokuvia. Tämä saattaa luonnollisesti johtua siitä, että sen esteettinen asu, musta huumori ja gogolilainen absurdius kutkuttaa juuri oikeita kohtia mielikuvituksessani. Kamera liikkuu koko elokuvan aikana vain yhdessä kohtauksessa, joka tuo mukaan jotain teatterimaisuutta — jota vahvistanee jo lähes kaurismäkeläinen lakonisuus.

Surrealistinen — tai väsyneemmin ilmaistuna, kafkalainen — tunnelma on osa Anderssonin voimakasta yhteiskuntakriittistä näkemystä. Sångerissa saavat kyytiä niin irtisanomiset, pörssikurssit kuin koko postmoderni kapitalistinen yhteiskunta. Lukuisat elokuvassa esiintyvät ihmisrukat ovat rikkinäisiä ja roikkuvat vieraiden voimien kasvottomassa vallassa kuin marionetit. He liikkuvat vaivalloisen mekaanisesti ja saattavat koska tahansa joutua byrokratisoituneen suoritusyhteiskunnan uhriksi. Sosiaalisten käyttäytymismallien hajonneisuus saa katsojan tuntemaan suorastaan myötähäpeää näiden hahmojen puolesta.

On viiltävää tunnistaa oikeita asioita elokuvan satumaiseen kaapuun puettuna. Aki Kaurismäestä poiketen Andersson ei tee katsojaansa surulliseksi. Ennemminkin työntää hymynsekaiseen raivontunteeseen.

"Du förstår, tanterna och farbröderna som sitter här har läst alla böcker.
- Ja, väldigt många.
- Ja, de flesta.
- Och har man läst så mycket, ja, då vet man också väldigt mycket.
- Ja, så har vi erfarenheten som vi också tar lärdom av.
- Helt riktigt.
- Lång erfarenhet skulle jag vilja säga.
- Då vet man hur man ska göra och vad man ska göra. Och, Anna, det är en sak till man vet, när man har läst så mycket. Då vet man vad som inte går att göra, som är omöjligt.
- Precis!
- Det går inte att göra vad som helst.
- Nej, nej...
- En myra till exempel kan ju inte äta upp en elefant. Det går ju inte.
- Nej.
- Och när man fyller år, då kan inte alla komma på kalaset. Då skulle ju alla bara få en sån här liten tårtbit. Som en liten smula.
- Som knappt går att se.
- Nej, det blir inget roligt kalas.
- Nej, fy tusan!"

Andersson on kunnostautunut myös varsin tyylinsä mukaisilla mainoksillakin — joita löytyy muuten myös youtubesta. Etenkin keskivaiheilla alkava sosiaalidemokraattien mainos on hyvin lähellä Sånger från andra våningenin tunnelmia, joskin hieman energisemmin esitettynä. Aika ironista, että Anderssonin tapainen kapitalismin kriitikko on sitten päätynyt tekemään juuri mainosfilmejä. Toisaalta esimerkiksi linkatussa mainosnipussa Handelsbankenin eläkesuunnitelman mainos on jo suorastaan koko hommaa kyseenalaistava.

IMDB:n mukaan Anderssonilta on tullut uusikin elokuva, hän tekee tunnetusti teoksiaan kuin Iisakinkirkkoa. Mikäli tieto on oikea, Du levanden Suomen ensi-ilta on 19. lokakuuta. Sitä malttamattomana odottaen.