Paikalliskirjastot ovat hienoja, niin kuin Hyvinkäänkin (vaikka Hyvinkää ei olekaan mikään ihan pikkukaupunki) - kirjoja on suhteellisen laaja kokoelma, mutta niitä on lainaamassa vain rajoitettu ihmisjoukko. Ja koska ihmisillä on yleensä ottaen varsin huono maku, näin olen päätellyt, on hyllyistä helppo kaivaa paljonkin mielenkiintoista kirjallisuutta. Liikaakin, etten sanoisi.
Tänään päätin tehdä kirjastolainaamisesta suunnitellumpaa kuin yleensä, lähinnä siksi että paloin halusta lainata jotakin kaunokirjallisuutta - asiakirjallisuuttahan minulla on lukuputkessa jo tukkeeksi asti. Siispä otin mennessäni palautusta vaativien kirjojen (joista olin tällä kertaa onnistunut lukemaan lähes kaikki) lisäksi mukaan Krakovasta, Massolitin erinomaisen mukavasta kirjakaupasta Ulica Felicjanek 4:sta, aikanaan ostamani Traveller's Literary Companion: Eastern & Central Europe (ed. James Naughton), josta sitten kaivoin muutaman kiintoisalta kuulostaneen kirjailijan nimen ja katsoin löytyisikö heidän tuotantoaan kirjastosta. Ja löytyihän niitä joitakin, Suomessa kun tuo kulttuurivaihto ja käännöstyö on käsittääkseni toiminut poikkeuksellisen paljon sinne päin Eurooppaa.
Tšekistä Bohumil Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille (Taneční hodiny pro starší a pokročilé, 1964), Unkarista Péter Esterházyn Nainen (Egy nő, 1993) ja Serbiasta Danilo Kišin Varhaisia suruja (Rani Jadi, 1969). Näin ensi alkuun. Yritin myös löytää bulgarialaista Jordan Raditskovia, mutta joku innokas bulgarialaisen kirjallisuuden ystävä oli joko laittanut kirjan väärään hyllyyn tai varastanut koko niteen. No ehkä vielä jossain välissä, kyseinen herra kuulostaa juuri minun tyyppiseltäni kirjailijalta.
Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille kuitenkin luin heti kättelyssä, kirja kun koostuu vain yhdestä virkkeestä, mutta on hieman yli yhdeksänkymmentä sivua paksu. Ja millaisesta virkkeestä, kadehdittavan hienoa sanataiturointia - täytyy toivoa, ettei Hrabalin tyyli kuitenkaan tartu ja pidennä lauseitani vielä entisestään. Vaikka ei sellaista voisi enää nykyään kirjoittaakaan, uuniin itsensä kaakeloivine uunimuurareineen, rietastelijoineen ja itsemurhaajineen.
"[...]senpä takia runoilija Bondy kaiketi sanoi minulle, että aidon runouden pitää loukata ja haavoittaa, niin kuin jos te unohdatte partakoneenterän nenäliinaan ja viillätte niistäessä nenänne halki, niin, eihän hyvää kirjaa ole tehty sitä varten, että lukija nukahtaisi, vaan että hän loikkaisi vuoteestaan ja juoksisi alushoususillaan oikopäätä herra kirjailijan luo ja valistaisi tätä nyrkkiensä voimalla[...]"
Tai siis vaikuttamatta revivalistilta.
Tänään päätin tehdä kirjastolainaamisesta suunnitellumpaa kuin yleensä, lähinnä siksi että paloin halusta lainata jotakin kaunokirjallisuutta - asiakirjallisuuttahan minulla on lukuputkessa jo tukkeeksi asti. Siispä otin mennessäni palautusta vaativien kirjojen (joista olin tällä kertaa onnistunut lukemaan lähes kaikki) lisäksi mukaan Krakovasta, Massolitin erinomaisen mukavasta kirjakaupasta Ulica Felicjanek 4:sta, aikanaan ostamani Traveller's Literary Companion: Eastern & Central Europe (ed. James Naughton), josta sitten kaivoin muutaman kiintoisalta kuulostaneen kirjailijan nimen ja katsoin löytyisikö heidän tuotantoaan kirjastosta. Ja löytyihän niitä joitakin, Suomessa kun tuo kulttuurivaihto ja käännöstyö on käsittääkseni toiminut poikkeuksellisen paljon sinne päin Eurooppaa.
Tšekistä Bohumil Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille (Taneční hodiny pro starší a pokročilé, 1964), Unkarista Péter Esterházyn Nainen (Egy nő, 1993) ja Serbiasta Danilo Kišin Varhaisia suruja (Rani Jadi, 1969). Näin ensi alkuun. Yritin myös löytää bulgarialaista Jordan Raditskovia, mutta joku innokas bulgarialaisen kirjallisuuden ystävä oli joko laittanut kirjan väärään hyllyyn tai varastanut koko niteen. No ehkä vielä jossain välissä, kyseinen herra kuulostaa juuri minun tyyppiseltäni kirjailijalta.
Hrabalin Tanssitunteja aikuisille ja edistyneille kuitenkin luin heti kättelyssä, kirja kun koostuu vain yhdestä virkkeestä, mutta on hieman yli yhdeksänkymmentä sivua paksu. Ja millaisesta virkkeestä, kadehdittavan hienoa sanataiturointia - täytyy toivoa, ettei Hrabalin tyyli kuitenkaan tartu ja pidennä lauseitani vielä entisestään. Vaikka ei sellaista voisi enää nykyään kirjoittaakaan, uuniin itsensä kaakeloivine uunimuurareineen, rietastelijoineen ja itsemurhaajineen.
"[...]senpä takia runoilija Bondy kaiketi sanoi minulle, että aidon runouden pitää loukata ja haavoittaa, niin kuin jos te unohdatte partakoneenterän nenäliinaan ja viillätte niistäessä nenänne halki, niin, eihän hyvää kirjaa ole tehty sitä varten, että lukija nukahtaisi, vaan että hän loikkaisi vuoteestaan ja juoksisi alushoususillaan oikopäätä herra kirjailijan luo ja valistaisi tätä nyrkkiensä voimalla[...]"
Tai siis vaikuttamatta revivalistilta.
2 kommenttia:
Hrabalin viittaama runoilija on Egon Bondy, oikealta nimeltään Zbyněk Fišer, joka otti ja kuoli tuossa Bratislavassa huhtikuun alussa. Tässä lisää: http://www.radio.cz/en/article/90205
Itse asiassa onnistuit kuuntelemaan Egonin tekstejä sunnuntaiaamuna varhain, mutta ei tullut vain puheeksi. Minun mokana. Tuon äänitteen sinulle pian, siinä on mukana myös Egon Bondyn tekstittämä Magické noci (Maagiset yöt), jonka esittää The Plastic People of the Universe - sen kuulitkin. Samalla äänitteellä Bondy myös lausuu "runoaan" Zbytky eposu, joka onkin sitten sen verran kovaa kamaa, että minullakin on mennyt jokin tovi sitä tapaillessa. Toivotavasti odotat mielenkiinnolla.
Tämä kommentti jäänyt huomaamatta, kun oli pudonnut ensimmäiseltä sivulta, siksi myöhäinen vastaus -
Tosiaan, böömiläistä undergroundia - sinun täytyy lainata se äänite, ehkäpä juhannuksena...
Lähetä kommentti