sunnuntai 17. kesäkuuta 2007

.:Meta:.

Uutisten katsominen lytistää henkisesti — Ranskassa (joskin odotetusti) Nicolas Sarkozyn oikeisto on saamassa valtavan enemmistön parlamenttiin, Gaza on hajoamassa käsiin ja Israel valmistautuu voimatoimiin, Afghanistanissa räjäytellään ja Suomen lipevä pääministeri...no sitä samaa mitä aina ennenkin. Jumankauta. Lieneekö ihme, että sitä vajoaa kyyniseen murahteluun? Ainoa miltä olen välttynyt lähes totaalisesti viime aikoina on iltapäivälehtien aiheuttama taustasäteilyn kaltainen epätoivo.

Tässä vaiheessa kai ihmiset tarvitsevat mystiikkaa ja metafysiikkaa, tai molempia. Jonkun Oswald Spenglerin esimerkki tietenkin viittaisi siihen suuntaan, että kaikkina aikakausina perustunne on ollut se, että maailma on menossa päin helvettiä. Oikeistoaallon liplatellessa ympäri vanhaa ja uutta Eurooppaa tästä on kyllä vähän vaikea irtautuakin.

Ehkä nyt täytyy lukea joko sitä metafysiikkaa tai sitten jotain eskapistista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä vaan Pariisista, kävin haistelemassa ilmapiiriä ja tunnelmaa paikallisessa lähiössäkin ;) Rauhallista oli. Vaalipäivänä raunoja tuntui oikeiston paikkavyöryä enemmän kiinnostavan Mme Royalin ja siippansa ero. Paluu Suomeen oli ahdistava, lentokoneessa kun ei voi välttyä iltapäivälehdiltä.

-J. kirjoitti...

Toivottavasti oli hyvät flanööri-säät.

Luin itsekin tuosta Royalin suhteen kariutumisesta. Nyt olisikin tilaisuus parantaa Suomi-Ranska-suhteita, kun Mattikin on ainakin teoreettisesti vapaana. Ellei Ike ehdi tietenkin ensin.

Vaikka eihän sillä Royalilla nyt mitään valtaa taida ollakaan.

Ne lentokoneen iltapäivälehdet ulkomailta palattaessa kyllä ovat aina jotain...hämmentävää.